Cerpin uudet säännöt esiteltiin Lissabonissa toukokuussa 1989. Kuvassa Tuula Puntila (oik.)

Lähettäjä: Tuula Puntila
Teema: viestinnän järjestöt
Aikakausi: 70–90-luvut  

Vielä 70- ja 80-luvuilla Cerpiin liityttiin henkilöjäseninä, mutta jo 80-luvun puolivälissä alkoivat suunnitelmat yhdistyksen muuttamiseksi kansallisten jäsenyhdistysten sateenvarjoksi. Istuessani itse Cerpin Councilissa vuonna 1988 päätettiin, että toiminta tulevaisuudessa muodostuisi yhtenäisestä kattojärjestöstä sekä neljästä komiteasta, jotka olivat Cedan, Cedap, Cedic ja Cedet.

CEDAN, European Council of National Public Relations Association, oli liiton suurin komitea, johon kuuluivat kansallisten yhdistysten edustajat tai puheenjohtajat. Cedanissa neuvoteltiin Cerpin tulevaisuudesta ja sääntöjen muuttamisesta. Komiteassa käsiteltiin ammatin eettisiä kymyksiä ja ammatin aseman vahvistamista. Tulin itse valituksi Cedanin presidentiksi vuonna 1988, jolloin sääntöjen muutokset olivat kuumimmillaan. Muistan seuranneen vuoden aikana käyneeni vilkasta ja vaivalloista telefaxin kautta käytyä kirjeenvaihtoa eri maiden puheenjohtajien kanssa sääntöasioissa. Esittelin sittemmin ehdotukset Cerpin kokouksessa toukokuutta 1989 Lissabonissa.

Säännöt vahvistettiin saman vuoden marraskuussa Strassbourgissa. Cedan teki tehtävänsä ja se myöhemmin lopetettiin.

CEDAP (European Committee for the Application and the Development of Public Relations) ja CEDIC (European Committee of Staff Public Relations Practioners) pohtivat monenlaisia viestinnän asioita. Cedap oli tarkoitettu konsulteille ja Cedic yhteisötiedottajille. Leo Allo toimi Cedicissä pyrkien nostamaan tiedottajien profiilia palkitsemalla hyviä suorituksia.

CEDET (European Group for the Study of Public Relations Techniques) hoiti Euroopan viestintä-koulutukseen ja -tutkimukseen liittyviä asioita. Marja-Liisa Rosberg ahkeroi Cedetissä laatien Euroopan viestinnälle tutkimus- ja opetusohjelmaa. 

Koska Cerpissä silloin oli todella niin monella alalla toimivia yritystiedottajia, konsultteja, tutkijoita ym olivat yllä mainitut, monimutkaiset komiteat tarpeellisia, jotta kaikkien mielipiteitä olisi kuultu. Silloisten työryhmien, komiteoiden harkinnan jälkeen löydettiin kompromissi, jonka mukaan Cerpistä tuli 90-luvun alussa jäsenmaiden tiedottajayhdistysten konfederaatio. Eli jokainen Stilin jäsen oli myös Cerpin jäsen, ja Stil maksoi jäsenmaksun Cerpille. Cedapista, Cedicistä ja Cedetistä muodostettiin omat Cerpiin kuuluvat jäsenyhdistykset. Henkilöjäseneksi saattoi liittyä jokainen alansa mukaisesti johonkin yllä mainittuun uuteen yhdistykseen eli konsultteihin, talotiedottajiin tai tutkijoihin. En tiedä miten uudet yhdistykset myöhemmin toimivat, mutta Cerp tuntuu olevan edelleen voimissaan.

Cerpiin kuului 90-luvulla 17 tiedottajajärjestöä 15 Euroopan eri maasta. Kansallisten järjestöjen kautta Cerpiin kuului yli 10 000 tiedottajaa. Suomalaiset olivat 80-luvulla kysyttyjä jäseniä Cerpin hallituksessa , komiteoissa ja työryhmissä.

Mukana niinä aikoina olivat Marja-Liisan ja Leon lisäksi mm. Raili Manninen, Matti Kulla, Pentti Kotoaro, Pertti Leppänen. Opimme kansainvälisyyttä, tapasimme eurooppalaisia kolleegojamme, keskustelimme ja annoimme oman panoksemme eurooppalaisen viestinnän kehityksessä. Muistan lämmöllä sellaisia persoonallisuuksia kuin esim. pitkäaikainen Cerpin puheenjohtaja, aina tehokas Attilio Consonni Italiasta, vuosia Secretary Generalina toiminut Patric Alvarez Ranskasta ja aina neuvokas konsultti Rene Rohner Sveitsistä.