Lasse Takamäen suunnittelema, SHY:n ensimmäinen tunnus

Asko Kekkosen suunnittelema logo otettiin käyttöön 70-luvun alussa

SHY perustetaan 1955

Varsinainen henkilöstölehtien nousu alkoi sotavuosista, vaikka ensimmäistä henkilökuntalehteä alettiin julkaista jo 1913. Sotavuosina henkilöstölehdistä tuli kotien ja rintaman välinen tiedonvälittäjä, ja lehtiä perustettiinkin tuona aikana nelisenkymmentä (esimerkiksi Kone Oy:n Hissilehti).

Kun lehtimäärän kasvu jatkui sotien jälkeen, tuli tarvetta myös yhdistyksen perustamiselle. Jo vuonna 1948 STK:n johdolla tehdaslehtien toimittajat kokoontuivat ideoimaan Ruotsin mallin mukaista järjestöä, mutta vasta 1954 päästiin tuumasta toimeen, ja henkilöstölehtien toimittajien neuvottelupäivien tuloksena syntyi SHY. 

Perustava kokous pidettiin 29.1.1955 Palace-hotellissa, Helsingissä. Kokoukseen osallistui 64 toimittajaa eri puolilta Suomea sekä työnantajaliittojen edustajia. Puheenjohtajaksi valittiin sosiaalipäällikkö Osmo Vesikansa. Yhdistyksen tavoitteena oli henkilökuntalehtien tason kohottaminen sekä lehtiä toimittavien henkilöiden yhdyssiteenä toimiminen. Jäseneksi hyväksyttiin henkilökuntalehteä toimittava henkilö.

Ensimmäisenä toimintavuonna Suomessa ilmestyi SHY:n laskujen mukaan 89 henkilökuntalehteä. Alkuvuodet keskityttiin toiminnassa yhdistyksen tunnetuksi tekemiseen sekä jäsenien rekrytoimiseen. Parin vuoden kuluttua järjestöön kuului 61 jäsentä ja runsas puolet henkilökuntalehdistä.

Toimintaa kotimaassa ja ulkomailla

Järjestön toiminnan perustana olivat vuosikokoukset sekä syksyiset neuvottelupäivät, joiden yhteydessä järjestettiin usein erilaisia vierailuja. Ensimmäisestä vuodesta alkaen julkaistiin tiedotuslehteä, jonka yhteydessä toimi myös ns. lehtipalvelu eli lehden mukana lähetettiin yleishyödyllisiä juttuja henkilöstölehdissä julkaistavaksi. Myös lehtivaihtoa harjoitettiin, jotta jäsenet voisivat tutustua toistensa henkilöstölehtiin. Ensimmäinen oma julkaisu oli Työ ja sana (1956), joka sisälsi esitelmiä ja alustuksia yhdistyksen neuvottelupäiviltä. Vuosittain pidettiin myös kirjoituskilpailuja sekä myöhemmin paras henkilökuntalehti -kilpailuja.
 
Euroopan henkilöstölehtien liitto (Federation of European Industrial Editors Associations, Feiea) perustettiin samana vuonna kuin SHY. Suomalaiset olivat mukana Kööpenhaminan perustamiskokouksesta lähtien. Kansainvälinen yhteistyö vauhditti myös toimintaa kotimaassa. Kesäkuussa 1963 pidettiin Feiea:n jäsenyhdistysten puheenjohtajien ja sihteeristön kokous Helsingissä. Kokoukseen osallistui yhteensä 29 henkilöä, 11 eri maasta.  Vieraat kehuivat Helsingin kokousta onnistuneeksi.

Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen alkoi lyhyt suvantovaihe, jolloin uusia jäseniä ei liittynyt, tiedotuslehti ilmestyi entistä harvemmin ja kokousinto laimeni. Yhdistyksen uusi nousu oli kuitenkin jo lähellä.

Yritysdemokratia muuttaa sisäistä viestintää

Vuonna 1971 voimaan tullut, tiedotusalan kannalta merkittävä yritysdemokratia-sopimus sisälsi sopimuksen Yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta, jossa määritellään yrityksen sisäisen viestinnän periaatteet. Sopimuksessa määriteltiinn, mistä asioista tulee tiedottaa työntekijöille, millä aikataululla ja välineillä. Sopimus muutti valtavasti sisäistä tiedotusta, samalla se muutti myös SHY:tä. Yhdistyksenkin oli muututtava toimittaja-painotteisesta yhdessäolosta sisäisen tiedonvälityksen ammatilliseen yhdistystoimintaan. Liittoon liittyi nyt toimittajien lisäksi myös sisäisestä tiedotuksesta vastaavat tiedottajat. Teollisuuden tiedottajien rinnalle nousivat myös kunnalliset, valtiolliset, järjestöjen ja muiden elinkeinojen tiedottajat.  Tiedotussopimus sai myös kansainvälistä tunnustusta, kun Feiea palkitsi sopimuksen osapuolet STK:n ja SAK:n, sekä sopimuksen esittelijän Pariisissa 1973.

Sopimuksen myötä myös henkilöstölehtien määrä kaksinkertaistui, samoin kasvoi sisäisen viestinnän tiedottajien määrä. Henkilökuntalehden rinnalle syntyi myös tiedotuslehti nopeampaan tiedonvälitykseen. Samalla näkökulma laajeni työnantaja puolesta käsittämään myös työntekijän näkökulman. SAK liittyi kannattajajäseneksi. Neuvottelupäivät järjestettiin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, vetovastuu vaihtui vuorovuosin työntekijä- ja työnantajapuolen välillä.

Voimakas jäsenmäärän kasvu lisäsi tarvetta kehittää koulutustoimintaa. Vuonna 1973 SHY:ssä oli jo 221 henkilöjäsentä ja kannattavia jäseniä 29. Jäsenkunta laajeni erityisesti Helsingin ulkopuolella. Perustettiin koulutustoimikunta, joka sai tehtäväkseen laatia yhteenvedon tämän hetken koulutustilanteesta ja kartoittaa koulutuksen muodot ja sisältö sekä tehdä ehdotus lähitulevaisuuden koulutuksesta.

Samoihin aikoihin opetusministeriön toimikunta pyysi järjestöltä lausuntoa toimittajan koulutuksen sisällöstä ja rakentamisesta. SHY:n mukaan tiedotusalan käytännön ammattitaidon ja teorian tuntemuksen lisäksi opiskelijoille tulisi antaa näkemys yhteiskunnasta ja organisaation sisäisistä suhteista – henkilöstöhallinnosta ja yritysdemokratiasta.

Kohti yhdistymistä

20-vuotisjuhlavuonna liitossa järjestettiin tavallista enemmän ohjelmaa ja tapahtumia. Juhlavuonna julkistettiin myös laaja sisäisen tiedottajan ammattikuvaa koskevan kyselyn tulokset, jotka kerrottiin kuvitellut henkilöhahmon, ”Teemu-tiedottajan” muodossa.  Vuoden päätapahtuma 20-vuotisjuhlakokous pidettiin Finlandia-talolla, ja paikalla oli paljon arvovaltaisia kutsuvieraita. Samana vuonna aloitettiin Tampereen yliopiston kanssa peruskartoitus Suomen henkilöstölehdistä ja aloitettiin yhteistoiminta tiedottajayhdistysten kanssa.

Keväällä 1975 aloitti toimintansa tiedottajayhdistysten yhteistoimintaa kartoittava neuvotteluryhmä. Seuraavina vuosina yhteistoimintaa jatkettiin projektiryhmissä sekä lopulta puheenjohtajaryhmässä. 2.11.1978 tehtiin SHY:n syyskokouksessa yksimielinen päätös liiton purkamisesta. Tiedotusmiehet r.y. oli purkanut päivää aikaisemmin oman yhdistyksensä.  Toiminta oli siirtymässä yhteisöviestinnän aloilla toimivien henkilöiden ammatilliseen koulutus- ja yhteistoimintajärjestöön, Suomen Tiedottajien Liittoon (StiL).

Palkittuja henkilökuntalehtiä:

-    1963 Pilleri (Orion)
-    1964 Penninki (Postisäästöpankki)
-    1965 Pilleri (Orion)
-    1966 tehdaslehti Kaukas (Oy Kaukas Ab)
-    1967 Penninki (Postisäästöpankki)
-    1968 Upolainen (Upo oy)
-    1969 Välike (SKK)
-    1972 Linkki ja Iso Linkki (Oy Yleisradio Ab) Talouselämän ja SHY:n kilpailu uuden lain tiedotuksesta.

Puheenjohtajat

1. Osmo Vesikansa 1955–1964
2. Jalmari Torikka 1967
3. Antti Raunio (nyk. Rassi) 1968–1969
4. Pentti Patja 1970–1971
5. Heikki Järvinen 1972–1975
6. Henrik Wirtzenius 1976–1978
 

LÄHTEET:

Suomen henkilökuntalehtien yhdistys r.y. 10 vuotta -julkaisu
20 vuotta sitkeää toimintaa -artikkeli (toim. Hilkka Kunnas) SHY:n 20.vuotisjuhlanumerossa
Suomen Henkilökuntalehtien yhdistys r.y., Toimintakertomukset 1955–1976

KOMMENTIT ARTIKKELIIN:

Lähettäjä: Jyrki Vesikansa

Toiminnan hiljentyminen 1960-luvun puolivälissä johtui tietenkin keskeisesti siitä, että isäni Osmo Vesikansa kuoli yllättäen 1966 ja oli jo sitä ennen sitoutunut yhä enemmän Helsingin kunnalliselämään. Toki 1960-luvun kuohujen noustessa henkilöstölehtiinkin tarvittiin uutta ajattelua. Esim. Hissilehdessä oli kylläkin jo 1940-luvulla kolumneja – jos käyttää modernia käsitettä – yrityksen tilanteesta nimimerkillä Vesivaaka.

Kannattaa huomata sekin, että henkilöstölehtien ja tiedotustoiminnan pioneereista moni oli osallistunut jo sota-aikojen mielialojen hoitamiseen mm. valistusupseereina. Se oli vaativaa työtä sodan venyessä ja siinä tarvittiin realismia. Pateettinen julistaminen ei pitkälle auttanut – tai muuttui jopa bumerangiksi. Sama koski työpaikkoja "vaaran vuosien" kahinoissa. Toisin kuin joskus luullaan työ oli myös tuloksellista. Suomen armeija säilytti henkisen taistelukykynsä ja kansa uskonsa tulevaisuuteen.

Isäni SHY-aineistoa on hieman jäljelläkin, jos perusteellisempaan tutkimukseen lähdetään.


 

Lähettäjä: Pentti Paulasto

Kohti yhdistymistä -kappaleessa olisi hyvä tuoda seuraavaa:

SHY:ssä ei oltu lainkaan tyytyväisiä Tiedotusmiesten kanssa käytyjen yhteistyöneuvottelujen tahmeaan etenemiseen. Tiedotusmiesten johdon piirissä suhtauduttiin SHY:hyn vähättelevästi ja esitettiin, että SHY purkaisi yhdistyksensä ja jäsenet liittyisivät Tiedotusmiehiin.

Olin SHY:n johtokunnassa aktiivisesti valmistelemassa ehdotusta SHY:n sääntömuutosta ja nimen muuttamista Suomen Yritystiedottajien Yhdistykseksi. Valtaosa SHY:n jäsenistähän oli yritystiedottajia, joiden viestintätehtävät eivät rajoittuneet pelkästään henkilöstölehtien toimittamiseen. Taka-ajatuksena oli, että yritystiedottajayhdistys lähtisi entistä tavoitteellisemmin edistämään jäsentensä viestinnän ammatillisen osaamisen kehittämistä ja saisi sen myötä myös lisää jäseniä.

Etelärannan työnantajajärjestöissä SHY:n muutoshankkeessa ilmeisesti nähtiin sellaisia "mörköjä", että kehitys saattaisi johtaa tiedottajien järjestäytymiseen ammattiyhdistykseksi, etujärjestöksi. Sellaisena sen arveltiin pyrkivän ajan mittaan neuvottelemaan tiedottajien työhdoista ja siten heikentävän tiedottajien lojaliteettia työnantajiaan kohtaan.

Kun SHY:n sääntömuutosesitystä käsiteltiin jäsenkokouksessa Ostrobotnialla Helsingissä, Etelärannan tiedottajat oli masinoitu käyttämään kokouksessa runsaasti muutosta vastustavia puheenvuoroja. Muutoshanke äänestettiinkin kokouksessa nurin Tiedotusmiesten uuden johdon vakuutettua valmiuttaan neuvotella yhteistyöstä ihan "puhtaalta pöydältä" eli että ja kumpikin yhdistys puretaan ja perustetaan uusi yhdistys. Neuvottelut johtivatkin pian tulokseen ja perustettiin Suomen Tiedottajien Liitto.