Garden Helsinki -hankkeen ympärillä käyty keskustelu nosti esiin päätöksenteon läpinäkyvyyden ja lobbauksen – kuka vaikuttaa päätöksentekoon, miten ja kuinka avoimesti? Kohu väritti lobbausta terminä ja toimintatapana sävyillä, joista lobbaajana ainakin itse olen pyrkinyt eroon: että vaikuttaminen tapahtuisi suljettujen ovien takana, jotenkin salaa tai salakähmäisesti ja niiden kesken, joilla on pääsy oikeisiin pöytiin.

Garden Helsinki -tapauksesta ei kannata vetää sellaista johtopäätöstä, että lobbaus itsessään olisi jotenkin hämärää. Päinvastoin. Demokraattinen päätöksenteko tarvitsee tietoa, erilaisia näkökulmia ja keskustelua. Olennaista on, että vaikuttaminen kestää päivänvaloa. Vaikuttamisen ei pitäisi olla salaperäistä. Hyvin tehtynä lobbaus on avointa, tavoitteellista ja perusteltua viestintää.

Tätä olen pohtinut paljon myös omassa työssäni Perheyritysten liitossa. Vaikuttamistyömme tavoitteena on parantaa perheyritysten ja kotimaisten omistajien investointien, työllistämisen ja kasvun edellytyksiä. Vaikuttamisen keinovalikoimaan kuuluvat niin päättäjätapaamiset, lausunnot ja osallistuminen lainvalmisteluun kuin tutkimustiedon tuominen keskusteluun, mediaviestintä ja yhteistyö muiden elinkeinoelämän toimijoiden kanssa.

Samalla olemme halunneet tehdä vaikuttamisesta mahdollisimman avointa. Kirjaamme päättäjiin kohdistuvan edunvalvontatyömme avoimuusrekisteriin, ja olemme sitoutuneet myös hyvän edunvalvontatavan periaatteisiin. Mielestäni juuri avoimuus on parasta lääkettä lobbausepäluuloihin. Siksi Perheyritysten liitossakin kerromme vaikuttajaorganisaationa avoimesti, ketä edustamme ja mihin pyrimme vaikuttamaan. Ja perustelemme, miksi tavoitteemme olisi hyvä paitsi omalle taustaryhmällemme myös laajemmin yhteiskunnalle.

Vaikuttaminen on 100-prosenttisesti viestintää

ProComin Siksi viestintä -podcastissa Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Minna Helle puhui lobbauksesta ja vaikuttavasta viestinnästä. Podcastin nauhoituksessa huomasin, että minulla ja Minna Helteellä oli pinkkien paitojen lisäksi muutakin yhteistä – kumpikin meistä käyttää termejä edunvalvonta, vaikuttaminen ja lobbaus herttaisesti sekaisin ja synonyymeinä.

Yksi Minna Helteen ajatuksista jäi erityisesti mieleeni: ”Vaikuttaminen on 100-prosenttisesti viestintää. Sillä on merkitystä, miten asiat ilmaisee ja miten ne sanoo. Kaikkien suuntaan toimitaan samalla tavalla. Mitä avoimemmin toimii, sitä helpompi on toimia.”

Siinä on minusta vaikuttamisen ydin.

Faktat ovat tietysti välttämättömiä. Mutta vaikuttamisessa ei riitä, että itse tietää olevansa oikeassa. Pitää kyetä kertomaan, mikä on ongelma, miksi sillä on merkitystä ja mikä olisi ratkaisu. Ja vielä niin, että ihminen toisella puolella pöytää ymmärtää, miksi hänen kannattaa kiinnostua asiasta.

Hyvä vaikuttaja ei siis vain puhu. Hän kuuntelee. Hän ymmärtää politiikan ja päätöksenteon tilannetta, osaa nähdä asian myös toisen näkökulmasta ja pystyy muuttamaan monimutkaisen asian ymmärrettäväksi. Tässä viestinnän ammattilaisilla on valtavasti annettavaa.

Jospa otettaisiin lobbaus-sana rohkeasti käyttöön?

Minusta meidän viestijöiden ei kannatta väistellä sanaa lobbaus. Lobbaus ei muutu avoimeksi sillä, että kutsumme sitä joksikin muuksi. Se muuttuu avoimeksi sillä, miten sitä tehdään.

Kenen asiaa ajan? Mitä tavoittelen? Mihin tietoni perustuvat? Olenko valmis kertomaan tämän kaiken myös julkisesti? Jos vastaukset kestävät päivänvaloa, ollaan jo aika hyvällä pohjalla.

Itse ajattelen lobbausta ennen kaikkea tavoitteellisena viestintänä. Sen tehtävä ei ole ujuttaa päättäjälle valmista mielipidettä, vaan tuoda päätöksentekoon tietoa, näkökulmia ja ratkaisuvaihtoehtoja.

Ja juuri siksi lobbauksen pitäisi kiinnostaa jokaista viestinnän ammattilaista.

Sillä vaikuttamisen ytimessä ei lopulta ole se, kenet tunnet. Vaan se, mitä sanottavaa sinulla on, miten hyvin tunnet asiasi ja kuinka uskottavasti osaat sen sanoa.