En ole koskaan oikein tiennyt, mitä haluan tehdä ”isona”. Nuorempana kysymys lähinnä ärsytti — mistä voisin sen tietää? Peruskoulun jälkeen olen muun muassa tehnyt töitä eri paikoissa, opiskellut kandidaatiksi Englannissa, matkustellut ja jatkanut myöhemmin opintojani Tampereen yliopistossa.

Gradua vaille valmiina maisterina olin jälleen uuden kysymyksen äärellä: mihin työllistyä opintojen jälkeen? Huomasin turhautuvani ajatukseen, ja totesin kaipaavani jonkinlaista varmuutta tulevaisuuteen. Omista opinnoistani puuttui työelämäläheinen konkretia, mitä huomasin tarvitsevani.

Näiden ajatusten pohjalta päätin viime syksynä hakea harjoittelupaikkaa, vaikka opintoihini ei pakollista harjoittelua kuulukaan. Ennen joulua sain ProComin kevään 2026 viestintäharjoittelijan paikan, ja aloitin työt tammikuussa.

Viestinnän kenttä avautui käytännössä

Ensimmäisenä päivänä ProComilla minulta kysyttiin, mitä odotan harjoittelultani eniten, johon vastasin, että ammatti-identiteettini kehittymistä.

Harjoittelun aikana toiveeni on konkretisoitunut enemmän kuin osasin odottaa. Melkein ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on selkeä visio siitä, miltä tulevaisuuteni voisi näyttää muutaman vuoden päästä — ja se tuntuu hyvältä.

Harjoittelu on avannut minulle uudenlaisen näkymän sekä työelämään että viestinnän kenttään. On aivan erilaista tehdä työtä, josta aidosti nauttii ja joka tuntuu itselle oikealta. Myös viestijän työnkuva on kirkastunut. Enää ammatillinen tulevaisuuteni ei yhtäkkiä näytäkään niin epäselvältä.

Työtehtävistäni on erityisesti jäänyt mieleen yksi projekteistani, jota pääsin toteuttamaan melko itsenäisesti. Tehtäväni oli hankkia yhteistyökumppaneita ProCom-päivän osallistujille jaettavaan kirjekuoreen. Erityisen merkitykselliseltä tuntui päästä tekemään yhteistyötä tahojen kanssa, jotka lähtivät projektiin innolla mukaan. Oli palkitsevaa huomata, kuinka oma pitkäjänteisyys ja työpanos tuottivat konkreettisia tuloksia.

Ammatillinen kasvu syntyy myös epävarmuudesta

Virheiltä ei voi välttyä, eikä tarvitsekaan, sillä ne kuuluvat oppimiseen. Tärkeintä on osata iloita onnistumisista ja ottaa opiksi niistä hetkistä, jolloin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Olen oppinut paljon itsestäni epävarmuuden tunteiden kautta. Harjoittelun aikana olen alkanut tunnistamaan niitä osa-alueita ja työtehtäviä, joiden parissa tarvitsen enemmän aikaa tai apua. Osaan myös sanoittaa niitä asioita, jotka tulevat minulle luontevammin. Oman osaamisen tunnistaminen auttaa itsensä johtamisessa ja erilaisten työtehtävien lähestymisessä.

Yksi harjoittelun parhaista puolista on ollut huomata, kuinka erilaisia ihmisiä viestinnän alalla työskentelee. Vaikka työ edellyttää tiettyjä taitoja, siinä on tilaa myös monenlaisille persoonille. Tämä oivallus on tuonut minulle rohkeutta sekä armollisuutta itseäni kohtaan: kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa.

Työelämä rakentuu myös pienistä hetkistä

Myös arjen pienillä hetkillä on ollut suuri merkitys oman kehitykseni kannalta. Erityisesti lounashetkien myötä olen kokenut päässeeni vahvistamaan paikkaani tiimin sisällä.

Harjoitteluun kuuluvan lounasedun myötä olen päässyt käymään monissa Helsingin lounasravintoloissa. Useasti olemmekin vitsailleet tiimin kanssa tekeväni lounaspassi-tyyppisen raportin, johon voisin kirjata ylös kaikki uudet ravintolat, joissa olen käynyt harjoitteluni aikana. Yhteiset lounaat työporukan kanssa ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan pikemminkin arjen luksusta, jolla voi olla suuri merkitys esimerkiksi työhyvinvointiin.

Ammatti-identiteetti rakentuu vähitellen

Ammatti-identiteetti ei lopulta ole jotain, minkä pitäisi olla valmiina. Se rakentuu vähitellen kokemusten, oivallusten ja arjen hetkien kautta.

ProComin harjoittelu on opettanut minulle, että suunta löytyy tekemällä ja olemalla avoin erilaisille mahdollisuuksille. Ehkä tärkeintä ei olekaan tietää tarkalleen, mitä haluaa tehdä “isona”, vaan uskaltaa edetä uteliaasti luottaen siihen, että jokainen askel vie lähemmäs omaa paikkaa työelämässä. Harjoittelu auttoi minua ymmärtämään, millainen työ tuntuu omalta ja mitä kohti haluan seuraavaksi kulkea.

Lopuksi

Tässä vielä lyhyt lista omista suosikkilounaistani Helsingissä. Näissä olemme käyneet tiimin kanssa useampaan otteeseen:

1. Pompier Espa – erinomainen keitto- ja salaattilounas.
2. Mari’s Treehouse – mahtavat silakat ja lohikeitto!
3. Robert's Coffee Jugend – monipuolinen lounasbuffet, ja jälkkäriksi gelatoa!
4. Oven Helsinki – Suomen vanhin nepalilainen ravintola.
5. Dylan Kasarmitori – laaja valikoima, josta löytyy vaihtoehtoja jokaiselle.